Koiran ulkoloiset

Iho Koira Ulkoloiset

Koiran ulkoloiset voivat olla hyvinkin huomaamattomia vierailijoita ja pahimmillaan ne aiheuttavat vakavia ihosairauksia ja levittävät vakavia tarttuvia tauteja. Tartuntojen leviämistä  edesauttavat koiraharrastukset, kaupunkiasumiseen liittyvä koirapuistotoiminta ja ulkomaamatkailu.

Sikaripunkki

Sikaripunkki eli karvatuppipunkki (Demodex canis ja Demodex injai) on koiran ihon vakioasukki. Se on erittäin pieni hämähäkkieläin, joka asuu ihon karvatupen sisällä ja siirtyy emältä pennuille ensimmäisten elinpäivien aikana. Jokaisen koiran ihossa on sikaripunkkeja, mutta ne aiheuttavat ongelmia vasta jos koiran vastustuskyky on heikko. Sikaripunkki aiheuttaa koirissa paikallisen tai yleistyneen tautimuodon eli demodikoosin. Demodex canis on tavallisin koiralla esiintyvä sikaripunkki. Erityisesti rasvoittuneella iholla ja karkeakarvaisilla terriereillä voidaan tavata Demodex injai-punkkia.

Paikallinen demodikoosi esiintyy tavallisimmin nuorilla alle kahden vuoden ikäisillä koirilla. Iho-oireina ovat karvattomat, joskus punoittavat, alueet ihossa. Ihossa saattaa olla punoittavia pieniä nystyröitä sekä mustapäitä. Karvattomat laikut eivät yleensä vaivaa koiraa mitenkään. Paikalliset esiintymät eivät vaadi hoitoa, vaan ne menevät ohi itsestään kun koiran oma vastustuskyky paranee.

Yleistyneessä demodikoosissa karvattomia laikkuja on enemmän kuin 5-10 kappaletta, tai ihomuutokset kattavat laajoja ihoalueita. Joissain tapauksissa sikaripunkin aiheuttamat iho-oireet leviävät vakavaksi yleistyneeksi muodoksi, johon voi liittyä yleisoireita ja imusolmukkeiden suurentumista. Yleistyneeseen demodikoosiin liittyy usein toissijainen (sekundäärinen) bakteeritulehdus, joka pahentaa taudinkuvaa.

Nuoren koiran (juveniili) demodikoosi paranee yleensä pysyvästi pitkäkestoisella lääkityksellä. Aikuisiällä puhjenneen yleistyneen demodikoosin taustalla on useimmiten koiran vastustuskykyä heikentävä sairaus, joka on myös hoidettava jotta demodikoosi saadaan paranemaan. Yleistynyt muoto vaatii aina eläinlääkärin hoitoa.

Koiran sikaripunkkeja

Koiran täi

Koiran täi (Linognathus setosus) on yleinen koiran ulkoloinen Suomessa. Koiran täi aiheuttaa koirassa kutinaa, hilseilyä ja raapimisesta ihovaurioita. Koska täit tarttuvat koirasta toiseen, täitartunnasta kannattaa kertoa koiran ulkoilukavereille, jotta kaikki tartunnan saaneet tulisi hoidettua yhtä aikaa. Ihmiseen koiran täi ei tartu. Täi elää vain hetken koiran elimistön ulkopuolella.

Koiran täi käyttää ravinnokseen koiran verta, kun taas täitä muistuttava väive (Trichodectes canis) hyödyntää ravinnokseen ainoastaan ihon eritteitä. Koiran väive on harvinainen Suomessa.

Täit ja niiden munat eli saivareet ovat pienikokoisia, mutta nähtävissä paljaalla silmällä. Munat ovat tiukasti karvoissa kiinni. Todennäköisimmin täitartunnan saa varmistettua tarkistamalla koiran pään, korvien ympäristön ja eturinnan.

Täiden hoitoon saa eläinlääkäriltä tehokkaan lääkkeen. Täi ei selviä hengissä koiran elimistön ulkopuolella joten ympäristön erityistä käsittelyä ei tarvita.

Koiran kirppu

Koiran kirppu on vikkelä pitkäraajainen pitkiin hyppyihin kykenevä hyönteinen. Keski-Euroopassa koiria vaivaa useimmiten kissan kirppu (Ctenocephalides felis). Koiran kirppuja ei toistaiseksi tavata Suomesta ja useimmiten koirissa tavattavat kirput ovat lyhytaikaisia vieraita kuten lintujen, oravien tai siilien kirput.

Kirput purevat ja erittävät puremakohtaan sylkeä syödessään verta. Syljestä aiheutuu allerginen ihoreaktio, joka muistuttaa hyttysen pureman paukamaa. Puremien kova kutina saa koiran raapimaan puremakohtia ja ihon rikkoutuessa iho tulehtuu. Koiralla voi olla kirpputartunnan aiheuttamaa lievää haittaa tai sille voi kehittyä voimakasta kutinaa aiheuttava kirppuallergia. Kirppuongelmaa hoidetaan ulkoloislääkityksellä. Kirppu elää suurimman osan ajastaan eläimen ulkopuolella, ja ympäristön käsittely on tärkeä osa hoitoa. Tosin Suomessa kirppuongelmat ovat toistaiseksi paikallisia tuontikoirilla tavattuja yksittäisiä tapauksia.

Keski-Euroopassa koiran- ja kissankirput ovat yleisiä, joten sinne matkustaessa kannattaa suojata koira ennaltaehkäisevällä lääkityksellä.

Koiran kirppu lähikuvassa

Kapi

Kapi (Sarcoptes scabiei) tarttuu koiraan joko suoraan tartuntaa kantavasta villieläimestä tai sen makuupaikalta. Kapieläimet aiheuttavat ihossa voimakasta kutinaa ja raapimisen seurauksena karvanlähtöä, tulehduksia ja ihon paksuuntumista. Oireet esiintyvät erityisesti kyynärpäissä ja korvalehdissä. Kapitartunnan saanut koira tarvitsee eläinlääkärin hoitoa. Kapi voi aiheuttaa ohimeneviä kutisevia näppylöitä myös omistajalle.

Punkki

Puutiainen eli punkki (Ixodes ricinus) tarttuu koiraan ulkoa. Punkki elää aluskasvillisuuden seassa ja tarttuu ohi kulkevaan koiraan yleensä kaulan tai pään alueelle. Ihoon päästyään punkki työntää imukärsän ihon sisään ja aloittaa veren imemisen. Punkin puremaa ei huomaa, koska punkki erittää puremakohtaan puudutetta.

Punkki ei ainoastaan ime verta vaan tiivistää verta sylkemällä veren sisältämää nestettä takaisin koiran ihoon. Samalla nesteen mukana kulkeutuu punkin mahdollisesti sisältämiä viruksia ja bakteereita koiran elimistöön. Tämän vuoksi koiraan tarttunut puutiainen kannattaa irrottaa mahdollisimman nopeasti, sillä puutiaiset levittävät vakavia tauteja kuten borrelioosia ja anaplasmoosia. Koiran kotiin kantamat punkit ovat vaaraksi myös omistajalle.

Kesällä koira on syytä tarkistaa päivittäin punkkien varalta, erityisesti jos ulkoilee alueella jolla esiintyy runsaasti punkkeja. Koirasta punkki irtoaa helpoiten punkkipihdeillä. Punkin tarttumista voi ennaltaehkäistä apteekista tai eläinlääkäriltä saatavilla ulkoloishäätövalmisteilla tai punkkipannalla. Osa valmisteista aiheuttaa punkin kuoleman sen tartuttua ihoon.

 

Verta imeneitä punkkeja

Ruskea koirapunkki

Ruskeaa koirapunkkia (Rhipicephalus sanguineus) tavataan Suomessa joskus tuontikoirilla. Se imee verta kohteestaan ja liikkuu sen jälkeen vikkelästi piiloon esimerkiksi huonekaluihin tai rakenteisiin. Ruskea koirapunkki pärjää piilopaikassaan ilman uutta veriateriaa jopa yli vuoden, mikä tekee siitä vaikean hävittää. Jos kodissa havaitaan suuri määrä ruskeita koirapunkkeja, siivousavuksi kannattaa kutsua loistorjunnan ammattilaiset. Koirasta ruskeat koirapunkit saa häädettyä eläinlääkäriltä saatavilla ulkoloishäätölääkkeillä.

Koiran hilsepunkki

Koiran hilsepunkki (Cheyletiella yasguri) aiheuttaa harvoin oireita aikuiselle koiralle, mutta pennut oireilevat kutinalla. Myös tavallista runsaampi hilseily voi viitata koiran hilsepunkkiin. Kärsivällinen tarkkailija voi havaita hilsepunkin ”liikkuvana hilseenä” koiran turkissa. Eläinlääkäri neuvoo hilsepunkin häädössä ja määrää tarvittavat lääkkeet. Hilsepunkki elää jonkin aikaa koiran elimistön ulkopuolella, joten hoitoon liitetään ympäristön saneeraus.

Koiran nenäpunkki

Nenäpunkkia (Pneumonyssoides caninum) ei juuri pääse näkemään. Se on pienenpieni hämähäkkieläin, joka elää syvällä koiran nenäontelossa. Koira hoidetaan oireiden perusteella, joita ovat yleensä niiskutus, kirkas vuoto sieraimista, kuonon kutina ja ongelmat hajuaistia vaativassa työskentelyssä. Koiran nenäpunkki tarttuu koirasta toiseen, joten saman talouden koirat tulisi kaikki hoitaa samanaikaisesti.

Lue lisää koiran nenäpunkista

Korvapunkki

Korvapunkki (Otodectes cynotis) tarttuu usein koiralle kissalta. Lemmikkieläimistä myös fretti voi saada korvapunkkitartunnan. Korvapunkin oireina ovat kutina, korvakäytävän tulehdus ja kahvinporomainen erite korvakäytävässä. Eläinlääkäri varmistaa korvanäytteen tutkimisella korvapunkkidiagnoosin ja määrää siihen lääkkeen.

Koiran ulkoloiset tarttuvat

Parasta on avoimesti kertoa koirasi leikkikumppaneiden omistajille koirasi ulkoloistartunnasta, jotta kaikki mahdolliset kontaktikoirat tulisi hoidettua samanaikaisesti. Samoin perheen kaikki koirat tulee hoitaa vaikka vain yksi niistä oireilisi. Muutoin koirasi saa pian tartunnan uudelleen kaveriltaan, kun loislääkkeen vaikutus lakkaa.

Eläinlääkäri Kirsti Schildt
ELL, CertVD, DipECVD
Evidensia Aurinkolahti ja Tammisto

Uusimmat artikkelit